Ehkä olisin valmiimpi katsomaan sinua,

jos katsoisin ensin itseäni,

lempeydellä ja välittämisellä

Olisin valmiimpi rakastamaan,

kun rakastaisin ensin itseäni

lujasti ja varmasti

ja täysin ehdoitta

Ehkä minä olisin valmis nauttimaan elämästä,

sinusta, meistä,

kun uskaltaisin ensin nauttia itsestäni

elämän virratessa sisääni ja laajentaessa minut yhteyteen kaiken kanssa

Lakkaisin suojaamasta itseäni,

kun näkisin, että minua suojellaan kaiken aikaa

Ehkä minä osaisin antaa tilaa ja aikaa sinulle,

kun ottaisin sitä ensin itselleni

Hänelle jonka kanssa jaan jokaisen hetken

Hänelle kuka kuulee salaisimmat toiveet

Hänelle, kuka ne voi toteuttaa

ja antaa elämän alkaa elää

 Mia Modig

Nautinnon kokeminen on vastuuta itsestä terveellä tavalla. Todellista nautintoa ei voi kokea huolehtimalla tai laittamalla itseään sivuun.

Elämä virtaa siellä missä on elämää, läsnäoloa sille mitä on. Silloinkin, kun se mitä on, ei ole toiveidemme mukaista. Suljemme energiamme valitessamme ohittaa meissä olevia asioita. Salliessamme tunteemme ja antautuessamme kannateltaviksi, alamme avautua elämälle.

Meistä jokaisella on perustarpeita. Kaipaamme kokemusta siitä, että tulemme nähdyksi ja rakastetuksi, ja sitä kautta syntyvästä turvallisuudentunteesta. Kaipaamme olla riittäviä, haluttuja, rakastettuja ja turvassa. Usein muut tarpeemme pohjautuvat edellä mainittuihin. Silloin, kun syvimmät tarpeemme täyttyvät, avautuu seksuaalisuus meissä ihan uuteen mittaan. Ellemme saa kokemusta siitä, että uskallamme antaa itsemme ja tulla nähdyksi, alamme vaistomaisesti etsiä jotain todellisempaa tai huolehtia siitä, ettemme tule hylätyksi tai satutetuksi. Alamme suojaamaan itseämme monin erilaisin mekanismein. Aina, kun joudumme suojaamaan itseämme ja koitamme välttää tuntemasta kipua, suljemme mahdollisuuden kokea turvaa. Elämästä on vaikea nauttia, jos ei koe olevansa turvassa. Ennen kuin voimme kokea syvää nautintoa, on meidän voitava antaa itsellemme kokemuksia perustarpeidemme täyttymisestä.

Olen suojannut itseäni tässä elämässä paljon. Olen näyttänyt itsestäni niitä osia joiden kanssa minun on ollut helpompi olla. Olen hävennyt romanttista kohtaa itsessäni. Piilottanut sitä välinpitämättömyyden kuoren alle. Olen hävennyt haavoittuvuuttani ja herkkyyttäni; osia minusta, jotka tekevät persoonastani kauniin. Jotka antavat silmät katsoa ja nähdä, kyvyn tuntea ja kokea. Olen rajoittanut sitä, että minussa oleva syvä rakkaus ei näkyisi, virtaisi ja olisi yhtä. Olen pelännyt sitä kuinka alastomaksi se tekee. Olen tukahduttanut rakkauden ilmentymistä kauttani sulkemalla itseäni, pidättänyt hengitystäni, antanut kehoni supistua kireäksi solmuksi, kieltäytynyt elämästä ja sen virrasta. Kaiken tämän tein pitkään tiedostamatta sitä, kuinka vahingoitan itseäni. Valitsin pelosta käsin, enkä todellisen luontoni mukaan. Ajattelin, että on oikein rajoittaa itseään ja ympäristöni vaikutti tekevän samoin. Tämä kaikki toi mukanaan sairastumisia ja kipua. Lopulta myös paikan, jossa en voinut sanoa nauttivani elämästä. Tajusin, kuinka paljon olin säilönyt kehooni tunteita, enkä enää voinut paeta niitä.

Olen saanut tuon jälkeen lukemattomia kertoja apua toisen ihmisen läsnäolosta. Siitä, että toinen pysähtyy kanssani olemaan sen kanssa mitä on. Olen saanut päästää irti uskomuksesta jossa minun täytyy selvitä yksin tai kukaan ei ymmärtäisi. Olen saanut fyysisesti nojata toiseen voidakseni rentoutua ja tuntea oman voimani ja todellisen kapasiteettini. Ilman tätä kaikkea en olisi koskaan ymmärtänyt mitä todellinen nautinto on. Miltä se tuntuu, miltä se maistuu, tuoksuu ja kuinka kokonaisvaltaisesti se on läsnä koko ajan.

Usein jäämme sinnittelemään yksin tai ratkaisemaan ja selvittämään elämäämme älyllisesti. Elämä on kokemus, koettavissa oleva seikkailu. Se ei ole ymmärrettävissä mielellä ja jää helposti hyvin pintapuoliseksi, jos emme uskalla antautua kokemaan elämää. Se, että astuu ulos omasta turvalliselta tuntuvasta pesästään, antaa usein siivet. Niillä siivillä voi lentää näkemään hyvin erilaisen maailman, jossa ei tarvitse enää odottaa jonkun toisen ruokkivan onnellisuuttamme tai nautintoa elämästä. Niillä siivillä on onnellinen siitä, että lentää.

Maailma heijastaa takaisin sen mitä minussa on. Silloinkin, kun olen sokea sille. Suostuessani katsomaan mitä kannan mukanani, annan itselleni mahdollisuuden vapautua elämään omana aitona itsenäni.

Nautinto laajentaa meitä ja koskettaa koko elämää, kun sallimme sen. Samalla, kun herkkyys kaikkeen lisääntyy, se lisää myös orgasmiherkkyyttä. Mielen vapauttaminen vapauttaa kehon nattimaan. Tämä on monelle tuttua kehon jumien ja kipujen kanssa. Samalla tavalla vapaudumme tuntemaan nautintoa enemmän, kun mielen rajoitukset poistuvat. Mielen rajoitukset rajaavat sitä, paljonko voimme nauttia; siksi tie nautintoon kulkee aina sen kautta, että olemme läsnä sille mitä meissä on. Oli se sitten pelkoa, surua, vihaa tai turhaumaa. Nautinnon eläminen on luopumista kontrollista, irti päästämistä voidakseen avautua ja laajentua. Sen jakaminen toisen kanssa on ihmeellistä. Voimme jakaa asioita vasta, kun elämme niitä todeksi itsessämme.

Missä on rakkautta, siellä voimme avautua ja tulla todellisiksi, paljastaa sisimpämme ja ottaa riskin tulla näkyviksi.

-Tommy Hellsten-

Siellä missä on rakkautta, on aina vihaa. Siellä missä on iloa ja rohkeutta, on aina myös surua ja pelkoa. Pelko ei katoa niin kauan, kun en uskalla katsoa itsessäni sitä kohtaa, joka haluaisi lyödä lyöjää, vihata vihaajaa, ampua ampujan. Voimme kokea todellista rakkautta, kun tuomme oman varjomme näkyväksi. Mikään ei ole niin pimeää etteikö valo sitä kirkastaisi.